30.7.2014

Enimmäkseen poutaa, idässä paikoin sadekuuroja

















Kesäinen pakomatka alkoi hakeutumalla Kirjatoukan vanhempien helmoihin, tsehovilaiselle huvilalle Porvoon taakse.

Radio supisee nurkassa, äiti häärii villinä keittiössä, lapset pelaavat aina, aina Afrikan Tähteä. Minä kahmin kirjapinoja hyllyistä mutta putoan kuitenkin tuvan sohvalle syvään uneen.

Kun saamme vihdoin viitottua äijät rantasaunalta sisälle (kyllä, tämä on maailma, jossa naiset edelleen kokkaavat sillä aikaa kun miehet saunovat) alkaa illallinen, joka on sekä hyvä että kaunis. Viini haetaan maakellarista, pullon kyljet helmeilevät. Sataa, sytytämme kynttilät.

Niin kivoja kuin omat vanhemmat ovatkin, pari yötä yhdessä on aika lailla maksimi. Nyt viivyimme vain yhden yön, ja erosimme siten sulassa sovussa.

Kiitos majapaikasta, paapomisesta ja ranskalaisista pellavalakanoista, mutsi ja faija, ja vielä kerran onnea syntymäpäivien johdosta!

29.7.2014

Pyhä jysäys, osa 2




















Riilahti-viikonlopun ajan saimme seurata myös elämää 1700-luvun leirissä. Harrastajat ovat pukeutuneet kuin silloin ennen ja kaikki elo ja olo on mahdollismman autenttista.

Puvut, soittimet, työvälineet ovat yksityiskohtia myöten aidonoloisia. Myös laivojen yksityiskohdissa riittää ihastelemista.

Kävelimme illallisten jälkeen vielä katsomaan sinisessä hetkessä kylpeviä valkoisia telttoja ja niiden asukkaita toisesta ajasta. Viulun sävelet kantoivat viereiseen vaaleanpunaiseen poukamaan, jossa punatakkinen sotilas riisuu mustan kolmikolkkahattunsa, avaa vyönsä, pudottaa yltään ruudilta tuoksuvan painavan pukunsa ja sukeltaa mereen...

Vuosi sitten keväämmällä Hangossa vilisi myös vieraita aikojen takaa, muistatko?

Lue myös: Osa 1, eli taistelunäytös.

Helsingin Sanomien videohaastattelussa harrastajien omistautumisesta aiheeseen. 

Pyhä jysäys, osa 1




Sota on aina kammottavaa, siitä me kaikki lienemme samaa mieltä. Sota ennen, sota nyt.

Mutta historia on mielenkiintoista, vaikka soisihan ihmiskunnan ottaneen enemmän opikseen. 300 vuotta sitten tämä meri värjäytyi punaiseksi kun yli tuhatkunta sotilasta kuoli Riilahden taistelussa, Ruotsin ja Venäjän mitellessä Itämeren herruudesta.

Sää oli 27.7.1714 tyyni ja lämmin. Venäläiset onnistuivat kaleereilla soutaen yllättämään ruotsalaiset suuret purjelaivat. Parin tunnin mies miestä vastaan taistelun jälkeen kamppailu oli ohi.

Ruumiit haudattiin jonnekin näille rannoille, tuntemattomiin hautoihin. Korjauskelvottomat alukset upotettiin, niiden hylkyjä on vieläkin meren pohjassa.

Iso taistelunäytös oli vain osa viikonlopun Riilahti-muisteloita. Mennään seuraavaksi kurkistamaan 1700-luvun leiriin (osa 2).

Lue lisää: Riilahden taistelun taustat ja seuraamukset.

28.7.2014

Kotiinpaluu

Palasimme jo päiviä sitten Hankoon. Blogiin palaaminen onkin ollut sitten vaikeampaa.

Kynnys kasvaa.

Onneksi törmäsin erääseen lukijaan, joka nykäisi hihasta, ja sanoi, että pari sanaa riittää, pari sanaa vain, siitä se sitten taas lähtee.

Kokeillaan.

13.7.2014

Mitä odotan, kun odotan kesää?


Nyt sen muistan. Mä en jotenkin osaa puhua kesää.

Odotin taas ihan hulluna venyviä aurinkoisia päiviä ja lukuhetkiä korituolissa pihapuun alla, mutta nyt en kuitenkaan muista mitä siellä auringossa tehtiinkään ja korituolinkin ympärillä on ruuhkaa.

Mitä siis oikein odotin, kun odotin kesää?

Odotin raukeutta, luulen.

En muistanut nälkää, pölyä enkä pyykkikasoja, luulen.

Kun aurinko paistaa, pitää tehdä, pitää mennä. Pitää grillata, pitää rillata. Hellemekko, surffitukka, varvastossu, korikassi. Lakatut varpaankynnet paikataan vauhdissa. Cin cin!

Oma koti on vieras talo kesällä. Sotkuinen ja hiekkainen. Ovesta ei mahdu sisään, kun rantapeitot ja sulkapallomailat ovat tehneet teltan eteiseen. Kookoksentuoksuinen vartaloöljy täplittää kylpyhuonetta. Keittiöni on jonkun kesäihmisen jäljiltä mansikasta tahmea.

Koko maailma puskee mustasta mullasta ja viileästä vedestä hienoa satoa, mutta ei ole kai aikaa kokata. Ei ainakaan sisällä, kun ulkona paistaa vihdoin aurinko. Aurinko! En kuitenkaan halua rantaan, en santaan, en puistojuhliin enkä purjeveneiden kansille. Lyön kuuluisat kantapääni tiukasti maahan niin että sora pölähtää. Seison siis keskellä pihaa, auringossa, enkä tee mitään. Seison ja ihmettelen. Seison, ja ajattelen, että haluaisin olla jossain muualla.

Aikaisin aamulla ukkoskuuro pyyhkäisi yli Hangon. Me päätimme pakata ankanpojat autoon ja lähteä seikkailulle. Kirjatoukan karavaani kulkee itärajalta länsirannikolle suloista siksakkia eikä kukaan, ei kukaan tiedä missä me menemme ja milloin me palaamme.

Voikaa sillä välin hyvin, nauttikaa siitä mitä kesäksi kutsutaan!

Lisälukemista: YLE/ Tove Jansson 100 v. "Suvaitseva muumiperhe ei katso vinoon erikoisempiakaan vieraita. Muumilaaksossa saa olla juuri sellainen kuin on. Siteeraan Nuuskamuikkusta: ”Ne tahtoivat rupatella. Ne olivat kaikkialla. Mutta niiden seurassa saattoi olla yksikseenkin. […] Kuinka on mahdollista, että minä olen saattanut viettää niiden seurassa kaikki pitkät kesät huomaamatta koskaan, että ne antoivat minun olla yksikseni." 

12.7.2014

Kahvilla, vai matkalla




Hotel Klaus K on tarjonnut jo vuosia Helsingin yhdeksi parhaimmista valittua aamiaista. Nyt vieras on mennä ihan mutkalle kun aamiaisia onkin yhtäkkiä kaksi; se perinteinen vahva kotimainen, sekä alakerran Ravintola Toscaninin italialainen.

Viime reissullamme pääsimme ensimmäistä kertaa testaamaan italian herkkuja. Voi kyllä, rakastuin! Jos aamiaisella saa valita keittiöstä pöytään kannettuna varta vaste valmistettua munakasta tai munakokkelia, niin silloin ollaan aika lähellä Kirjatoukan taivasta. (Taivaasta puheenollen, olimme maailman ensimmäiset asiakkaat Klaus K:n Skylofts-kattohuoneissa, mutta siitä lisää myöhemmin!)

Marmoripöydän ääressä, pitsiverhojen varjossa, oikein mieluisassa miljöössä Bulevardin vilinää seuraillen valitsin listalta pinaatti-juusto-omeletin ja hain seisovasta pöydästä sen rinnalle italialaisia kinkkuja ja makkaroita. Juustoakin, hyvää leipää. Jälkiruoaksi vielä aprikoositorttua. Tavallinen kahvi kuuluu toki aamiaisen hintaan, mutta tilasin cappuccinon.

Aamiaisen hinta ilman yöpymistä on 25 euroa, majoittuville se sisältyy huonehintaan. Toscanini tarjoaa nyt tutustumisetuna uutta aamiaista kaksi yhden hinnalla (yhteensä 25 euroa) maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin, ajalla 14.7.-30.7. Suosittelen pistäytymistä, se vastaa melkein yhtä pientä lomamatkaa!

Taidehallin aarre



Taidehallissa 3. elokuuta saakka Heikki Marilan Kukkia ja perkeleitä. Näyttelyn jälkeen ei mikään puska ole enää koskaan entisellään.

Pionit lähikorttelin sisäpihalta. 

10.7.2014

Kylässä Didrichseneillä











Didrichsenin Taidemuseo Helsingin Kuusisaaressa on jälleen avoinna remontin jälkeen. On se vaan niin hieno.

Älä unohda käydä kotikerroksen kylpyhuoneessa, joka on tyrmäävän upeassa alkuperäisessä vaaleanpunaisessa asussaan!