2.8.2015

Kuvia heinäkuulta

Kesäkaverit

Kesäkeitto

Petri's Chocolate Room, Fiskars

Petri's Chocolate Room, Fiskars

Salaisen puutarhan laventelit, kirjaston takana

Huvilatiellä

Pieni kattaja

Inkerin inkivääri-omenajuomaa, kesän paras drinksu

Taivaallinen yhdistelmä

Merijooga

Kanttarellisoossi

Pienet sammakot

Unikeonpäivä

Makaronitehdas

Se yksi yö
Heinäkuu vaihtui elokuuksi ihan huomaamatta. Tuuli toisaalta, kantoi erilaisia säveleitä, heitti takapihan mintturuukut kumolleen. Valo oli hunajaa, kaupalla ihmiset valitsivat töihin sopivia vaatteita. Hippikesä himottaisi vielä, vaan kehtaako sitä, suurissa kaupungeissa, lasisissa taloissa. Lämpö kurkki oven raosta ja rohkaisi: antakaa käsivarsienne vielä liihottaa vapaina, auringon suudella polvianne. Ehdimme elää kangaskerroksiin verhoutuneina kuin viininlehtikääryleet kymmenen kuukautta.

En tehnyt heinäkuussa yhtään mitään, ajattelin, vähän haikeana. En yhtään mitään. Juuri oli juhannus ja halusin tehdä jotain kivaa. Oli vapaapäiviä, jolloin teki mieli seikkailla vaan en seikkaillut. Peukalo pyyhkäisi esin kuvia toisensa perään iloisista kasvoista veneiden kansilla ja kattoterasseilla. Nyt on elokuu, lapset ostavat kouluvihkoja, kyniä ja pyyhekumeja.

Olen ollut yhtenä iltana ulkona myöhään. Yhtenä iltana. Oli maanantai, suppailun uuvuttamat nälkäiset lapset puristivat merivettä vaatteistaan ja hiuksistaan, siistiydyimme nopeasti ja juoksimme Itäsatamaan. Makaronitehdas nielaisi meidät kynttilänvaloon ja puheensorinaan. Miten siellä onkin aina niin hyvä olla. Makkarapastassa on fenkolia, valkoviini on kuivaa ja kylmää. Palvelu on mitä lämpöisintä.

Kun astuimme illallisen jälkeen ulos, astuimmekin pois omasta maailmastamme. Oven takana oli Välimeri, jasmiini tuoksui, kumi, ja kuuma asfaltti. Ilma sirisi vieraiden lintujen sirkutusta, aurinkovarjo oli suurempi kuin suureneva kuu.

Putoamme istumaan terassin sohville, tilaamme vielä yhdet lasilliset. Lapset tärisyttävät maata skeittilaudoillaan ja skuuteillaan, kurvaavat kauemmaksi unisista mastoista, hihkuen, yön syliin. Keltaiset lamput tekevät kultaisia lätäköitä katuun. Miten tältä voi tuoksua, näyttää, tuntua??

Puolen yön jälkeen jokin lakkaa olemasta totta. Sitä pitäisi käydä useammin ihmettelemässä.

Siispä elokuu. Tiedä tämä. Öissäsi vaeltaa yksi elämänjanoinen, jonka loma on vasta alkamassa. Helli häntä hiukan, vaikka hän on myöhässä ja hiukan levoton.

Täältä tullaan kesä!

Kuvissa heinäkuuta. Oikeasti, satoiko muka?

31.7.2015

Mrs Jonesilla









Ystävät rakkaat! Olen kaupalla koko viikonlopun; perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Tulkaa moikkaamaan?

Mrs Jones Hanko
Vuorikatu 15-17

Mrs Jones Hanko Facebookissa.

30.7.2015

Lainehilla











Yhtenä iltana tapasimme Ryanin Casinon edessä auringonlaskun aikaan. Lapset nostivat SUP-laudat kainaloon ja suuntasimme merelle. Tuulensuunnan tarkistettuaan Ryan komensi ankanpoikaset koukkaamaan metsäpolun kautta Plagenin rannalle. Siellä oli sileämpi keli. Minä sain kantaa melat, Herra Kamera kameroi.

Ryan on muuttanut vastikään Suomeen Australiasta, kotoisin hän on Kanadasta. Ryanin kihlattu on suomalainen, kissa australialainen ja uusi kotikaupunki on Hanko. Hän on ammatiltaan kokki ja vuokraa Surffibaarin kautta SUP-lautoja ja vetää SUP-kursseja.

Ensin Ryan kertoi lapsille ja heidän ystävälleen perusasiat ja opit. Näytti laudalla nousemisen ja melalla melomisen. Pari heistä oli suppaillut ennenkin, kaksi oli ensikertalaista. Sitten vain liivit päälle, laudalle ja laineille!

Ja niin kivaa se kaikki oli, että seuraavana päivänä olimme taas täyttämässä vuokrauskaavaketta, jossa hötäkässä unohdin Basquiatin lesken Surffibaarin tiskille ja kaipailin kirjaa Facebookissa ja kirjastontäti näki sen ja pyrkimykseni kohti Hangon kirjaston Vuoden lainaaja-titteliä varmaankin valui taas kankkulankaivoon mutta Casinon Kai otti kirjan talteen ja sain sen seuraavana päivänä ja toivottavasti kirjastolaiset lukevat tämän nyt, sillä kirja on tallessa ja voi hyvin ja minä voin toivottavasti jatkaa elämäntehtäväni tavoittelua puhtaalta pöydältä!

Lapsista suppailu on ollut parasta kesässä. Nyt odotamme elokuulta pehmeitä, aurinkoisia iltoja ja tyyniä tuulia. Ryanhan ei ole lähdössä minnekään, lautoja saa vuokrata niin kauan kuin kelit vain sallivat. Ja vähän yli. (Marraskuu mainittu!)

Kiinnostuitko? Ryanin yrityksen SUP Hanko löydät facebookista

Testaa myös: Ryanin tyttöystävällä Caritalla on viehättävä ja ah niin zen Beach Spa Casinon yläkerrassa, merinäköaloin. Ihania hierontoja ja muita hoitoja sekä workshoppeja tarjolla talven tuloon saakka.

26.7.2015

BackYard 2015

Tikke Tuura, Kattokruunu nro 2

Maarit Nissilä, Marras, pronssi

Heikki Meriläinen, Installaatio

Tarja Malinen, Tyttö ja valkoinen mekko

Tarja Malinen, Tyttöjen talossa-teoksen tyttöjä
Tarja Malinen, Poika ja yönsininen pallo
Huomenna maanantaina pyörähtää käyntiin veistospiha BackYardin viimeinen viikko tältä kesää, suosittelen lämpimästi vierailua. Tavallisen omakotitaloalueen keskellä piilossa on kultturelli keidas, joka on jo seitsemättä kesää ilahduttanut hankolaisia ja Hangossa vierailevia. Taiteilija Heikki Kukkosen takapiha on jo itsessään kaunis nähtävyys, mutta joka kesä kuukauden verran puutarhan valtaavat eri taiteilijoiden teokset. Myös Heikin oma ateljee on auki ja vierailtavissa. 

BackYard on avoinna joka päivä klo 12-18, osoitteessa Tiirantie 27. Ei sisäänpääsymaksua. Veistospiha sulkeutuu sunnuntaina 2.8. Ennen sitä kuitenkin vielä yllätys: lauantaina 1.8. piha on avoinna normaalisti klo 12-18, mutta sen lisäksi myös klo 21-23, jolloin pihan ja teokset saa tämän ainutlaatuisen kerran kokea iltavalaistuksessa! Voin kuvitella, että "Alban herttuatar" on tapahtumasta tohkeissaan.

Ja sitten yks toinen menovinkki: kirjaston takana, salaisessa puutarhassa valkoiset ruusut ovat räjähtäneet kukkaan ja punaisten ruusujen alla laventeli on tummanviolettia ja tuoksuvaa ja niin tuuheaa, että jos painaa posken melkein nurmeen ja katsoo nätissä rivissä puskeviin puskiin, voisi kuvitella olevansa Provencen ylängöillä laventelipelloilla... En tiedä saako kukkiin oikeasti koskea, mutta tunnustan, että olen ohikulkumatkallani hieronut laventelinkukkaa sormieni välissä ja tuoksutellut itseni Rivieratunnelmaan <3

Ja ulkona kesäyö







Heinäkuun viimeinen viikonloppu. Mitäköhän nämä nappisilmät kesästä 2015 muistavat?

Iltauinnitko, joka-aamuiset Monopoli-turnaukset pyjamissa, vai sen kun istuimme porukalla takapihalla, kakaroita oli toistakymmentä, soitimme musiikkia vähän liian kovaa ja pyysimme seuraavana päivänä naapureilta anteeksi? Kesätyöt, kesäyöt, kissanpennut, kelluntakoulun, kalakeitot, kanttarellit, kaverit vai kookosjäätelön? Muistavatko he päivät pilvisinä, täplittävätkö lomakuvia sadepisarat vai kylpevätkö nämäkin muistot jälkeenpäin lämpöisissä toffeenvärisissä säteissä?

Minä muistan sen yhden ainoan aamupäivän, jolloin heittäydyimme Gunnarsinrantaan aurinkoa ottamaan, oli lehtiä ja aurinkorasvaa ja olkihattuja, oli kolmioleipiä ja kädenlämpöistä sitruunasoodaa. Ja sitten muistan toissaillan, kun tulin töistä kotiin, ja vaahteran alla oli pitkä pöytä, pihan yli oli viritettu valorimpsu ja joku muu kattoi, kokkasi ja kaatoi viiniä lasiin. Rucolasalaatissa oli mansikoita, uudet perunat olivat peukalonpään kokoisia ja kiiltelivät kirnuvoista. Suurinta on saada syödä jonkun kiltin laittamaa ruokaa.

Uskallan jo sen sanoa. Tämä kesä on ollut hyvä. Päivien jämpti rytmi on selättänyt kesäangstin, aamulla on ollut ihanaa kävellä töihin. Ostan matkalla Lillanin croissantin ja maitokahvin ja virittelen pienen puotimme kuntoon. Taittelen paperipussista lehtevästä leivonnaisesta varisevia palasia suuhuni, istun ulos penkille ja hengittelen aamua sisääni.

Ja parashan on vielä edessä. Elokuu.

23.7.2015

Rapuja ja risottoa





Vaikka aurinko ja helle piilottelevatkin, niin kunhan ei sada. Ainakaan niin paljon, että ei grillin ääressä pystyisi sulamatta seisomaan.

Herra Kamera on siis tänä kesänä ruokavastaavana ja on paljastanut itsestään aivan uusia puolia. Kokannut jumalaisia ruokia ja kasvattanut parran. Melkein kuin olisin salaisessa suhteessa jonkun ihan uuden kanssa, jännää!

Rapuvartaat ja risottoa

Tee ensin marinadi: Sekoita öljyyn yhden limen mehu ja raastattu kuori, tuoretta korianteria, valkosipulia, kalakastiketta, hunajaa, chiliä... ja kokille giniä ;)

Laita jättirapuja ja marinadi pakastepussiin, anna marinoitua muutama tunti. Pistele vartaaseen ja grillaa.

Risottona oli ihan perusrisotto, mutta rapujen kanssa vähän vähempi voi ja parmesaani riittää, jotta syntyy tarpeeksi raikas seuralainen merellisille päähenkilöille. Valkoviinin lisäksi käänsimme joukkoon vähän sitruunamehua. Viskon risoton kasvisliemeen aina kaikkea jääkaapin vihanneslaatikon jämiä, siitä nuo värikkäät sattumat risotossa. Jos ihmettelitte.

Laita tarjolle vielä sitruunan ja limen lohkoja, korianteria ja sormisuolaa jokaisen itse ripsotettavaksi.