Muistatko vielä meidän mystisen toukokuisen vaelluksemme yön helmassa kohti Suomen eteläisintä kärkeä? Pimeys oli pudonnut, oli reitin avajaispäivä ja sen viimeiset tunnit, vain me kaksi sujahtelimme lepakkolehtojen läpi liian myöhään mutta lumoutuneina.
Luontopolku täyttää kohta vuoden. Siellä se odottaa sinua, mene ja vaella. Sunnuntaisen aamupäivän kevätauringossa kaikki näyttää erilaiselta, reittiä on siivottu ja paranneltukin. Poukamat ovat levähtäviä lintuja pullollaan, viimeksi yhdessä lahdessa oli kymmeniä ja taas kymmeniä joutsenia. Kevät tuoksuu jokaisessa puussa ja kivessä.
Kun viime viikonloppuna kuljimme edestakaisin, huomasin seuraavaa. Tulliniemessä oli samanlainen hartioita laskevan rauhan ja ajattomuuden ja äärettömyyden tuntu kuin Cannesin edustan luostarisaarella, jossa vierailimme joulukuussa. Etkä tarvitse lentolippua, et edes lauttalippua. Mene ja vaella.
Lisätietoja täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"